4tuntia ja 11 minuuttia..

en tiedä mitä tekisi taikka sanoisi.

outoa, sen sanon.

lääkkeet eivät enään auta. lopetin niiden syönnin. ilman että lääkäri antoi siihen lupaa, kerron sille seuraavalla kerralla. terapiassakaan en jaksaisi enään käydä, mutta jos se lähtisi elämästäni niin en kestäisi. kuulen harhoja ja olen itsetuhoinen, masentunut ja ahdistunut, en vaan tällä hetkellä jaksa yrittää panostaa hoitooni. en vain jaksa.

olisin halunnut lähteä jonnekkin, halunnut puhua jollekkin. en edes tiedä kelle olisin voinut mennä tai kelle soittaa. tuntuu jotenkin niin yksinäiseltä. olen vaan tehnyt koulutehtäviä, lenkkeilyt ja tanssinut. se on sitä mun elämää.

joo-o, kirjotin pitkän ja syvällisen tekstin ja se vain katosi, eikä se ollut tallentunut..

------

olen laihtunut. muutama kilo on pudonnut, en ole ehtinyt syömään koulun takia, olen päivät amiksessa ja illat lukiossa. syön koulussa kouluruoan ja seuraavan kerran syön illalla. mun tanssi harrastus on vaan vähän kärsinyt, käyn enään vain kerran viikossa tunneilla, enkä ole paljoa kerennyt käymään lenkeillä tai tehdä mitään muutakaan, iltaisin teen muutamat lihaskunnot ja siinä se onkin. mutta silti olen laihtunut ja tulen vielä lisää laihtumaan. kyllä tää opiskelu kannattaa ihan laihdutuksen kannaltakin.

mutta... 11päivää, enään se helvetin 11päivää siihen kun täytän 18. sitä ollaan odotettu, mutta nyt haluaisin mennä takapakkia, ei vielä ei ei ei. en halua olla viel täysi-ikäinen. jotenkin vain pelkään sitä vastuuta ja kaikkea. hmmm, se ei saa tulla vielä. mutta se tulee, 11päivää!

-------

jospa huomenna sitä tekstiä tulisi enemmän. nyt nukkumaan, öitä!