haluun lukea kirjan. siitä on pitkä aika kun olen lukenut mitään kirjaa. viimeksi varmaan luin kira poutasen, ihana meri -kirjan. mulla on toi stahlinin lehmät -kirja omana hyllyssä, mutta en oo vielä jaksanut/ehtinyt lukea sitä.

katsoin vanhoja valokuvia, ihan tulee ikävä kaikkia vanhoja aikoja. sitä kun oli vielä pieni ja sai leikkiä naapurien lasten kanssa. nyt mun täytyy käyttäytyä melkein kuin aikuinen, kohta olen täysi-ikäinen ja silloin mun täytyy olla fiksu ja aikuismainen. mua pelottaa se että kasvan. en halua tulla vielä aikuiseksi, haluan leikkiä naapurin tyttöjen ja poikien kanssa pihalla, niinkuin aina tehtiin kun olin nuorempi. nyt melkein kaikki ihmiset joiden kanssa leikin on muuttaneet pois. niin tää aika kuluu. en oo enään niidenkään ihmisten kanssa tekemisissä, mulla oli silloin paljon kavereita, ei ole enään.

huomenna nään yhtä ystävää pitkästä aikaa. odotan innolla sitä.

naapuri näkee minut ulkoa ikkunasta, hän heiluttaa, minä heilutan takaisin. jännä juttu, ei se oo ennen moikannut mua. mitä muutenkin tuijottaa meidän taloon, sellanen kyylä.

ollu aika surullinen ja vihanen tänään. onneksi yksi kaveri (joka on poika) auttaa mua, tai no se läppäilee mun kanssa. se saa mut iloiseksi vähänki aikaa, mutta silti olen vihainen, olen vihainen ihmiselle.

kun ystäviä eniten tarvitsee, niin niitä ei ole. tai ne jotenkin salaperäisesti katoaa aina silloin. nyt tarvitsisin ystävää joka tukisi, mua pystyy auttamaan jo sillä että läppäilee mun kanssa tai edes juttelee, niin että tiedän että he ovat olemassa ja että minä olen olemassa.

"mä en oo tunnevammane"

päätin jo yhtenä iltana että nuohdan sen yhden jätkän, johon oon ollu kauan ihastunut, ja tiedän etten tule koskaan samaan sitä. sitten olin kaverilla (tämä jätkä tykkää tästä mun kaverista, mutta kaveri seurustelee toisen kanssa) ja tämän poikaystävä alkoi haukkumaan tätä mun ihastusta, mä puolustin sitä ja tunteet palas taas takas. ja kun tää mun kaveri koko ajan kertoo miten kiva ja ihana tää mun ihastus on, (kaveri tietää että tykkään siitä) inhoan sitä kun se leuhkii sillä että se jätkä on sanonu sille kaikkee kivaa ja kehunu sitä. olen MUSTASUKKAINEN. tiedän nyt 9 jätkää jotka tykkää siitä mun kaverista, se ihminen on niin täydellinen. olen niin helvetin kateellinen sille, koska se on kaunis, laiha ja kaikki ihmiset tykkää siitä, sillä on paljon kavereita ja se on tyylikäs. mutta se leuhkii, se leuhkii ihan kaikella, esim sillä että siihen on ihastunut niin moni, ja se pitää huolen että ne tykkää siitä, sen luonne on muutenkin sellanen, että se kohtelee tyttöjä ja poikia samalla tavalla, esim. halailee, pussailee, laittaa sydämmiä mesessä tai tekstareilla ja jotenkin flirttailee kaikille. kaikki luulee tästä ihmisestä pelkkää hyvää, mutta minua se käyttää vaan hyväkseen, lainaa rahaa ja vaatteita eikä palauta, sanoo että nähdään mutta ei kumminkaan ilmaannu paikalle, pyytää hakemaan jostain... ja minä kilttinä teen niinkuin se haluaa.

arrg, kauhee paskan puhuminen, mutta nyt helpottaa kun sain purettua ja mietittyä tosi asioita, oon aina luullut ja kuvitellut että se on mun parasystävä. suurin osa mun ystävistä on tälläsiä, ja minä kilttinä uskon niistä pelkkää hyvää...

tänään oli kamala olo, melkein koko päivän. kaikki koulu jutut ahdistaa ja masentaa. ja nyt tuntuu etten koskaan tule pääsemään siihen kouluun mihin haluan. mun täytyy vaan hyväksyä jotkut tosi asiat, mun taito ei riitä tanssijaksi. mun pitäisi olla täydellinen ja paras, sellanen kun jotkut on. ei musta koskaan voi tulla sellasta, vaikka kuinka paljon haluaisinkin.


tänään oltiin siskon kanssa rannassa kuvailemassa meillä oli kivaa ja sain uuden pyörän.

kuuntelen tarzanin tunnaria.

"Usko siihen minkä tiedät varmaan
Sä käy ja maailma jaa
Luota vaan ja aikanaan
Sä löydät onnenmaan

Ja paratiisiin kauneimpaan
Maahan lemmen kauniin
Ja murheeton tää elo on

Tarkoin katsot tietä maahan toiseen
Sä käy ja maailma jaa
Kohtaloon sä luota vain
Se meitä kuljettaa

Ja alla puiden viidakon
Siellä turvan perhe saa
Ja murheeton tää elo on

Pääsi nosta, taakkasi jaa
Saat voiman rakkaimmilta
Ja työsi tuo, se suojan suo
Sä saada voit kaiken, mut kaikki sun saada voi

On äidin taakka kyyneleet
Ei korjaa aika haavojaan
Se kaiken vei, mut toivo jäi

Jo kuulet kutsun äänen soivan
Sä käy ja maailma jaa
Luota vaan ja aikanaan
Sä löydät onnenmaan"

juttelin tänään niiden parin ystävän kanssa. saatiin välit selvitettyä ja nyt on ihan ok olo. ne sano että ne oli kännissä ja selitteli kaikkee, ja pyysi anteeksi. tuli parempi olo.



tänään oon syöny liikaa...


pitäisi keksiä jotain tekemistä, haluan koko loman täyteen ohjelmaa. nyt mulla ei oo mitään tekemistä, ainakaan tällä viikolla. loman suunnitelmat: serkkujen kesä-asunnolle yhdeksi viikonlopuksi ja purjehtimaan isän ja siskon kanssa pariksi päiväksi, siinä oli mun kesän suunnitelmat. niin ja munhan piti mennä osastollekki, mut sinne en todellakaan ole menossa, en mene, ellei ne pistä pakkohoitoon. siitä puhutaan sitten ensi kuussa lääkärin kanssa. mut mulla ny ei kumminkaan oo tekemistä.

haluisiko joku tulla tänne pitään mulle seuraa? :D

joo, taas huomasin että ei ystäviin voi luottaa.

mut feidattiin taas ihan täysin, odotin yli TUNNIN kavereita yhdellä suihkulähteellä, eikä ne tullut, ja yritin saada niitä puhelimella kiinni, mutta ei vastattu. sitten soitin tuntemattomalla, niin vastattiin, ja siellä sanottiin että ne ei oo enään lähelläkään sitä paikkaa vaan keskustassa ja lähössä pois, sitten se sano: "en jaksa enään puhua, moikka!" sitten kun äskön, kun olin päässyt kotiin, soitin uudestaan sille toiselle kaverille, kun vastattiin, niin toinen taustalla "älä vastaa sille!", puhuttiin siitä että olisin varmaan vieläkin siellä ellen olisi saanut teitä kiinni, sit se vaan "jaa", sanoin vaan että moikka. en pystynyt enään puhumaan, alkoi itkettämään niin paljon. olin niin pettynyt siihen ystävään, se on vielä yksi mun tärkeimmistä ystävistä.

toisista voi ehkä tuntua ettei tää niin kauheeta oo, mutta mua se sattui.

olipas siinä juhlat... meni tää päivä kumminkin aika nopeasti, ja kohta menen katsomaan kaveria, joka on myös päässyt ripille tänään.

olen niin vihainen. isälle. se teki sellasen ilkeän tempun, ettei se tullut koko juhlaan, laittoi edellis päivänä viestin siskolle ettei tule, koska on purjehduksen SM-kisat, jonne se menee kilpailemaan. mua surettaa siskon puolesta, mulle se on se ja sama, että tulisko se mun juhliin, mutta siskolle isä on sen verran tärkeä, että sille tuli siksi paha olo, kyyneleitäkin vuodatettiin. mutta aion kyllä sanoa tästä isälle, ja pahasti. ei se voi jättää väliin tyttärensä rippijuhlia jotka ovat kerran elämässä, ja niitä kisoja tulee ja menee koko ajan. arrg, ärsyttää oikein.

tuli syötyä kaikkea, että oikein oksettaa.

huh, tänään on tullut siivottua ja paljon, oon ihan puhki. ja huomenna siskon rippijuhlat, eli talo täyteen sukulaisia. en jaksaisi. "miten sun koulu-suunnitelmat?" "mitä kuuluu?" "mitä aijot tehdä tulebaisuudessa?" "koskas on *****n ylioppilas juhlat?" näitä kysymyksiä jokaiselta. ja mun serkut jotka sitten kehuskelee korkeilla keski-arvoillaan, hyvillä kouluillaan, ystävillään, rahoillaan jne. no onneksi sinne tulee pari mun kaveria, mitkä sain sinne, vaikka sisko ei ollu kovin mielissään, kun ilman sen lupaa kutsuin ne sinne. en pärjäisi siellä ilman niitä.

jännä juttu että netin kautta tuntee ihmisiä... oon tutustunut mun parhaaseen kaveriin netissä, oon ollu miitissä sh-foorumin kautta, tunnemme samoja ihmisiä nettituttujen kanssa ja nyt yhden kanssa ollaan oltu samoilla tanssikursseilla. jännää.

mut huomenna pitkä päivä, ja pitää vielä tehdä kaikkea tylsää ennen kun pääsen nukkumaan. joten hyvää yötä kaikille! <3

joo nyt on muutettu ulkoasua, tappelin tän kanssa niin kauan että en enään jaksa. ehkä vielä muokkaan tota, tää on ehkä liian hempeä minulle.

EDIT//

muokkasin taas lisää. ää, en nyt jaksa enään. blogi näyttää ihan uudelta, mutta sama tyttö täällä kumminkin kirjoittelee :)

terapeutti soitti aikaisin, en halunnut vastata, en tiedä miksi. lopulta se soitti äidille ja sanoi että tämän päivän terapia on peruttu. olin odottanut sitä aikaa, no mutta ensi kuussa on lääkäri. puhutaan sen kanssa varmaan osastosta, taas. en haluaisi mennä sinne, en enään. tämä olisi viimeinen kerta kun pääsisin sinne nuorten puolelle. vaikka se olisikin viimeinen kerta, en silti halua mennä "hyvästelemään" sitä paikkaa, vaikka inhoankin sitä. silti olen saanut sieltä paljon apua.

tänään viimeiset tanssitunnit siitä kurssista, selkä- ja niskalihakset ihan kipeenä.


pitäisiköhän tätä ulkoasua vaihtaa...?

oon ihan sekasin.

tänään kun makasin tanssisalissa tunnin päätteeksi, herkän musiikin soidessa, tajusin ja päätin, että minusta voi tulla mitä vain, jos vain haluan ja teen töitä sen eteen tarpeeksi paljon. MINUSTA TULEE TANSSIJA! olen nyt varma siitä. teen töitä todella paljon nyt sen eteen ja te kaikki saatte nähdä, että minusta, ujosta, hiljaisesta tytöstä tulee se mitä olen aina halunnut ja haaveillut. unelmani toteutukoon!

kiitos kaikille ihanista kommenteistanne, te lukijat usein pelastatte mun päivän <3

tuli paha olo, kun luin yhden ihmisen blogia. sillä tytöllä ei mene hyvin...

olen ihan liian kiltti, olen saanut kuulla siitä viimeiset pari päivää. ihminen jota pidin parhaimpana ystävänäni käyttää minua hyväkseen. ainakin kaikki niin väittävät. en itse sitä kuulemma näe, luulen vain siitä ihmisestä pelkkää hyvää, en voi uskoa että hän käyttää minua hyväkseen, ei se ole totta. se ei saa olla totta, olen menettänyt ystäviä sen takia, koska olen halunnut olla hänen kanssaan ja olen tuhlannut siihen ihmiseen ihan liikaa rahaa. haluan olla hänen ystävänsä, mutta haluaako hän olla minun?

olin eilenkin yöllä neljään saakka mesessä. juttelin kaveripojan kanssa ihmis-suhteista, vanhempien erosta ja siitä miltä tuntuu kun rakastaa jotakin ihmistä ja se ihminen ei pidäkkään. en ole koskaan jutellut sen ihmisen kanssa mistään vakavammasta, aina vaan läppäillään jostain. tuli uusia puolia siitä ihmisestä esiin.

mitäköhän sitä tekisi juhannuksena...?

tulin juuri tanssikurssilta, oon ihan puhki.

ensi viikonloppuna on siskon rippijuhlat, pitää järjestellä koko aika taloa ja siivota. mutta se on mun mielestä kivaa, ainakin silloin kun siihen ryhtyy ja innostuu.

mulla on ihan uusia suunnitelmia koulun suhteen, mulla vaihtuu niin nopeeta mielipiteet. nyt haluan vaihtaa koulua ja haluan ehdottomasti kaksoistutkintoon, ihan mille alalle tahansa, kunhan on kaksoistutkinto. mieluiten joku "miesten" ala, en tajua mikä muhun on mennyt, halusin ensin olla sairaanhoitaja sitten vaatesuunnittelija sitten tanssija ja nyt joku putkimies. nauran itsekkin asialle että minä olisin joko jossain raksalla rakentamassa tai asentamassa sähköjä.

mun oikea haave on kyllä se että musta tulee tanssija, mutta pelkään että se ei toteudu ja jos liikaa odotan että se toteutuu, ja jos ei toteudukkaan muserrun ihan liikaa.

huh, oon ollu koko ajan menossa, se on ihan outoo mulle. en oo ollu kolmena yönä kotona, oon ollu kavereilla yötä, ja tää on ollu mun elämän ehkä iloisinta ja surullisinta aikaa. mun mieliala vaihtuu nopeesti erittäin iloisesta erittäin surulliseksi ja toiste päin.

mutta nyt oon iloinen :)

sisko tulee kohta takasin kotiin, odotan sitä ja mulla on sitä ikävä. en aina tajua että miten rakas se on mulle, vaikka ärsytänkin sitä ja riidelläänkin usein. mut ihana nähdä sitä!

ja nyt juttelen mesessä mun todella hyvän ystävän kanssa, josta oon ollut kauan huolissaan ja nyt sain tietää että miksi se ei vastaa, sillä oli saldo loppu. rupesin oikein itkemään kun tajusin miten se välittää musta ja että se ymmärtää mua, ja että sillä menee hyvin.

voi teitä ihanat Lemmi ja Rosaparks, olette rakkaita kun autatte <3


voin jo ihan hyvin. ystävä sai mut niille yöksi ja puhuttiin aika pitkään kaikesta, esim siitä että tunnen että se haukkuu ja pilkkaa mua ihan tahallaan, mutta olen kai sitten käsittänyt väärin...

olen tainnut laihtua. en ole syönyt paljoa, koska on ollut niin paha olo. se vähän vaihtelee, joskus kun mulla on paha olla syön, syön ja syön ja joskus taas en. mutta nyt menee taas ihan tavallisesti, olen yrittänyt pysyä siinä 500 kalorissa, ja ihan hyvin oon onnistunutkin, eilen meni pari ruisleipää kurkulla ja tomaatilla, laku, omena, kahvia ja paljon vissyä.

sisko soitti eilen, se sai mut tosi iloiseksi.

anteeksi

eilen oli niin lähellä, se oli niin lähellä.

se oli vain kourallisen lääkkeiden laittamista suuhun, se oli vain muutaman kulauksen juomista vaille, että olisin päässyt muualle.


ystävä tekstasi viime hetkellä, se tiesi mun pahasta olosta. olen kiitollinen mutta samalla erittäin vihainen, olisin halunnut mennä.


ääh, ja nyt taas tätä samaa yksinäisyyttä edessä, ja ystävyys-suhteiden selvittelyjä. tuntuu etten kestä, mutta melkein pakko kestää.

viikonloppu meni nopeasti ihan liian nopeasti. vietin ihanan viikonlopun parhaiden kavereiden kanssa. heräsin tänään vasta kolmelta, nukuin 14-15 tuntia ja nyt väsyttää sen takia. sisko on riparilla ja pari kaveria on matkoilla, enkä keksi mitään tekemistä. sovittua ohjelmaa on vasta torstaille, joka sekään ei ole vielä varmaa. pitäisi olla koko loman joka ikinen päivä keksitty jotain ohjelmaa, koska en kestä olla yksin, haluan koko ajan olla liikkeessä, tehdä koko ajan jotain.

lauantaina en syönyt muuta kun ranskalaisia jotka tuli kuitenkin oksennetua, ainakin osa. no juomista tuli kaloreita, mutta en juo usein, niin kyllä nyt joskus voi tulla niistäkin kaloreita.

nyt vasta tuntuu lomalta, vaikka olen oikeastaan ollut melkein kaksi vuotta lomalla.

miksi olen hereillä?

minun pitäisi nukkua, huomenna aikanen herätys, kun kaveri tulee puol 9 meille sen kevätjuhlien jälkeen, niin mennään siskon kevätjuhliin, koska en halua mennä sinne yksin vanhojen luokkalaisten luokse. joko ne ei edes halua huomata mua, tai sitten ne tulee kyselemään kaikkea. niiden kevätjuhlien jälkeen lähetään sille kaverille hakemaan tavaroita, sitten lähetään yhteen rantaan muiden tuttujen kanssa ja mennään yhdelle kaverin kaverille yöksi. en edes halua ajatella sitä kaloreiden määrää, mitä tulee viikonlopusta, ruoista ja juomista. mutta toivottavasti muuten tulee hauska viikonloppu.

me muutetaan, en kestä. haluan sitten oman asunnon. muutetaan varmaankin ihan samalle paikkakunnalle, mutta jonnekkin rivi-tai kerrostaloon. oon asunut tässä talossa noin 17vuotta, sitä ennen asuin pienenä jossakin kerrostalossa, mutta en siitä muista mitään. ollaan jo katottu tavaroita mitä heitetään pois ja mitä säilytetään. oon kyllä tietäny kauan että me muutetaan jossakin vaiheessa, mutta en tajunnut että se on jo ajan kohtaista, ei olla tosin vielä laitettu myyntiin taloa, siinä myynnissäkin saattaa mennä kauan. ääh, en halua ajatella koko asiaa.

olin tänään terapiassa, puhuttiin siitä kun menen la siskoni kevätjuhliin, ja tulen näkemään siellä vanhat luokkalaiseni, niin mitä puhun heille ja miten suhtaudun heihin. tulee kyllä olemaan vaikeeta, en oo kohdannu niitä sen jälkeen kun lähdin sieltä koulusta. ja nyt mun pitäisi nähdä ne ihmiset ketkä ovat aiheuttaneet minulle nämä kaikki vammailut. en toki heitä syytä täysin, mutta ovat he osa syy sairauksiini.

tänään on taas yksinäinen päivä. olen alkanut vihaamaan yli kaiken yksinäisyyttä. en sitä jos muut ovat yksin vaan jos minä olen yksin, en kestä sitä.

mutta tänään varmaankin paljon liikuntaa ja siivousta.