heh, olin perjantaina terapiassa. terapeutti kauhisteli että olin ottanut vielä lukion tähän ammattikoulun sekaan... no kauhistelkoot vaan. kyllä minä sen käyn läpi!

tanssissa oli tällä viikolla niin ihanaa, oli ihana taas hikoilla kunnolla, en sillä etten olisi hikoillut tai liikkunut kesäloman aikana, mutta se on erillaista hikoilua ja hengästymistä, en osaa oikein selittää. ja ensi viikosta tulee myös ihana tanssin suhteen, otin nimittäin yksityistunteja taas, haluan parantua lisää ja kehittyä enemmän. odotan niitä innolla.

olin tänään leffassa ystävän ja sen poikaystävän kanssa. oli jotenkin kauheen orpo ja tyhmä olo ku ne oli koko aika kiinni toisissaan ja minä siinä vieressä yksin. olin vähän vaivaantunut, sillä ne olisi varmaa halunneet mennä sinne kaksin. no oli meillä silti ihan kivaa.

en oo syöny yhtään herkkuja lähiaikoina. en edes leffaan ostanut mitään. liikkunutkin oon paljon tanssissa ja menny joka paikkaan pyörällä, lenkille en oo kerenny muuta kun koiran kanssa. ensi viikolla menen kyllä jos kerkiän koulujen ja tanssien välissä tai jälkeen.

aarg, kirjotin pitkän kommentin bloggaajalle, mutta sitten netti pätkäs!

laitan sinulle äänetön vielä kommenttia :)

sateinen päivä ja kylmä, tässä tulee se talvi kohta ja huomenna lukiohaastattelu. joo-o puhun koko aika siitä, mut mua pelottaa se ihan järjettömästi, mitä jos taas keskeytän koulut? mitä siitä muut ajattelisivat?

nolasin tänään vielä itsenikin, menin puhumaan ihan "ventovieraalle" ja väärälle henkilölle, koska erehdyin ihmisestä, nyt mulle nauretaan...

tahdon rakkautta. haluan että joku halaa minua. ihastun helposti, mutta en rakastu, olen kerran ollut rakastunut, mutta sydän murskaantui liikaa, kun minulle sanottiin tylysti, en enään koskaan rakastu. en ainakaan haluaisi, mutta pelkään sitä ja pelkään että minulle tehdään samalla tavalla kuin viimeksi. en tiedä tuleeko tästäkään jutusta mitään, kun ei poika halua nähdä minua, en tiedä. en halua ajatella sitä, koska olen jo rakastumassa. niin ei saa käydä.

viikonloppu ohi. ei ollut aikomus juoda niin paljoa. nolasin jotenkin taas itseni. mutta puhuttiin ystävän kanssa syvällisiä ja sain tietää tärkeitä asioita. sain myös huomata ja tietää siskosta ja muista ystävistä tärkeitä asioita. viikonloppu meni kumminkin hyvin.

tänään koulussa tuntui siltä, etten kuulu tai sovi joukkoon. kun olin kahden ihmisen kanssa siinä ulkona, ja käännyin, he nauroivat minulle, sitten kun sanoin jotain, niin se toinen muka nauraa hahahahahhah tekonaurua. lähdin vain pois, ja sinne ne jäi puhumaan musta paskaa. tällästä tää taas on. en ehkä jännitä enään sosiaalisiatilanteita niin paljoa, mutta se että joutuisin olemaan aina yksin, niin ajatuksena on surullinen ja että jos luokassa pitäisi ottaa pari tai ryhmä, jäisin aina ilman. onneksi koulussa, mutta kumminkin toisella linjalla, on mun muita kavereita pari. joten ainakaa joillakin välkillä ei tarvitse olla yksin. lisään lukion vielä amiksen lisäksi, haluan päästä ylioppilaaksi, ja koska kukaan ei usko että pystyn siihen, niin nyt ainakin haluan siihen. vaikka vaan näyttääkseni niille, mutta kyllä sitä myös haluan. minäpä näytän että pystyn siihen! tulee vaan olemaan aika rankkaa, koulun jälkeen suoraan joko tanssiin tai lukioon. ei mun elämään paljoo muuta sitten mahdu kun reenejä ja lukemista, mutta sitähän mä haluan.

olen laihtunut! olin hakemassa e-pillereitä ja siellä mut punnittiin, en ole uskaltanut itse mennä vaa'alle, koska pelkään ahdistuvani. mutta tuli hyvä mieli, kun näki että oli pari kiloo kevyempi.

on mulla muutenki ollu hyvä mieli. oon löytäny sellasen ihmisen johon oikeesti olen halunnut tutustua paremmin ja luulen että tästä tulee jotain enemmän. mutta pelkään kumminkin pahinta, että mun sydän taas särkyy ja tulee pahempi olo.

tanssit on myös alkaneet! oli ihanaa taas olla ja unohtaa kaikki muu ja "heittäytyä" mukaan. se on niin hyvää terapiaa, mä tarvitsen sitä. nykytanssi on niin mun juttu!

koulussa oon aika yksinäinen, tai no kyl mä aina välillä kuljen porukan mukana ja niin, mutta musta tuntuu ettei ne oikein hyväksy mua. joo, mustahan aina tuntuu niin ja näin, mutta silti. se "musta tuntuu" -tunne on niin voimakas ja todellinen, uskon vaikka ei olisikaan totta.

tänään oli terapia. juteltiin koulusta. koulu on alkanu ihan kivasti, oon tutustunu uusiin ihmisiin, ja oon löytäny vanhoja tuttuja samasta koulusta. musta tuntuu että tää koulu on paras missä oon ollu, ja pystyn olemaan melkein oma itseni, se on jo paljon!

syömiset menneet niin ja näin, liikkunut oon paljon, mutta syönyt vähän vaihtelevasti. huomenna alkaa tanssit, en pääse, koska sukujuhlat. mutta maanantaina sit, odotan innolla!

siinäpä oli koulua. en eilen kirjottanut, koska olin niin puhki koulusta ja pelosta, että oli pakko mennä heti nukkumaan koulun jälkeen, josta seurasi se etten saanut nukuttua enään yöllä, unirytmi taas pilalla, nytkin kova väsy, nukahdin bussiinkin. mutta menen nukkumaan vasta illalla, että pystyn heräämään aamulla taas kouluun.

koulussa oli ihan ok. näin paljon tuttuja ja se helpotti että näin niitä, koska nyt tiesin että tuntisin edes muutaman ihmisen koko koulusta. luokkalaisetkin on aika mukavia. on ihan erillaista aloittaa kaikkien kanssa samaan aikaan uusi koulu, kun se että tulee pari viikkoa koulun alkamisen jälkeen uuteen luokkaan, osaston takia ja silloin muut ovat jo tutustuneet toisiinsa.

olen isoissa riidoissa "ihastukseni" kanssa. mutta ihan sama, en kunniota enään sitä ihmistä niiden asioiden jälkeen mitä se on tehnyt... onneksi lähtee kauas ulkomaille pitkäksi aikaa, jäisi sinne kokonaan!

välitän yhdestä ihmisestä ihan liikaa. tiedän että se on täysi kusipää, itseään täynnä ja ylimielinen. mutta, rakastan sitä. en voi sille mitään. luulen että tulen aina rakastamaan. enkä koskaan voi saada sitä. olen puhunut tästä aikasemminkin, ja tää ei oo mikään uusi juttu, että tykkään tästä ihmisestä. tunteet vain eivät katoa vaikka haluaisi sitä.

eilen olin juhlimassa, oli ihana nähdä ystäviä, olin kaveriporukan ainoa tyttö, tuli sinne sitten muitakin, joita en tuntenut. tajusin että ehkä yli vuosi sitten en olisi pystynyt olemaan jätkien kanssa, varsinkaan jos muita tyttöjä ei olisi ollut mukana. ja nyt mun kaikki parhaat kaverit on jätkiä. tulen nykyään enemmän niiden kanssa toimeen. tää jätkä mistä puhuin, josta tykkään, iski ihan tahallaan mun nähden yhtä tyttöä, joka oli varattu. kyllä pari yritti muakin iskeä, mutta mulla oli niin paha olo sen takia, niin en välittänyt, enkä halunnut mitään.

mutta tiistaina alkaa koulu. pelottaa kamalasti.

huh. nyt sitä ollaan taas kotona. en tiedä mistä aloittaa, no ainakin että pelkäsin ihan liikaa, että en pystyisi olemaan sosiaalinen ja että menisin paniikkiin jos joutuisin puhumaan muiden kanssa. niin ei käynyt, oli helppo puhua ja sain uusia ystäviä. nyt haikee olo ja haluaisin takaisin sinne. siellä ongelmat eivät olleet niin isoja ja siellä niiden kanssa selvisin ihan hyvin. yksi ilta meni itkien, mutta olin silloin muutenkin väsynyt. laihduin myös leirin aikana. tuli liikuttua niin paljon, ja aina annoin yhdelle kaverille melkein kaikki ruuat mitä sain lautaselle, kyllä sille jätkälle ne kelpas. inhottaa kun jotkut pojat voi syödä melkeinpä niin paljon kuin haluaa ja on silti sellasia tikkuja. näin myös yhden bloggaajan siellä, et vain tunnistanut minua, tai ainakin minä niin luulen.

ensi viikolla alkaa koulu. en osaa kuvitella, enkä halua. tää kesä meni nopeasti, mutta toisaalta hitaasti. kohta alkaa arki ja rutiinit, koulu ja harrastukset. elämästä tulee taas "normaalia" ei sitä että olen kotona päivät ja illat tanssimassa. hyvä ettei ole niin. ihanaa päästä kouluun ja opiskelemaan.