tänään koulussa tuntui siltä, etten kuulu tai sovi joukkoon. kun olin kahden ihmisen kanssa siinä ulkona, ja käännyin, he nauroivat minulle, sitten kun sanoin jotain, niin se toinen muka nauraa hahahahahhah tekonaurua. lähdin vain pois, ja sinne ne jäi puhumaan musta paskaa. tällästä tää taas on. en ehkä jännitä enään sosiaalisiatilanteita niin paljoa, mutta se että joutuisin olemaan aina yksin, niin ajatuksena on surullinen ja että jos luokassa pitäisi ottaa pari tai ryhmä, jäisin aina ilman. onneksi koulussa, mutta kumminkin toisella linjalla, on mun muita kavereita pari. joten ainakaa joillakin välkillä ei tarvitse olla yksin. lisään lukion vielä amiksen lisäksi, haluan päästä ylioppilaaksi, ja koska kukaan ei usko että pystyn siihen, niin nyt ainakin haluan siihen. vaikka vaan näyttääkseni niille, mutta kyllä sitä myös haluan. minäpä näytän että pystyn siihen! tulee vaan olemaan aika rankkaa, koulun jälkeen suoraan joko tanssiin tai lukioon. ei mun elämään paljoo muuta sitten mahdu kun reenejä ja lukemista, mutta sitähän mä haluan.