ystävä on huolissaan. minusta. miten voi olla niin? ei hänen minusta tarvitse huolehtia, hänellä on omiakin huolia tällä hetkellä ja ei voi itse varmastikkaan hyvin, vaikka väittääkin että kaikki on hyvin.

eilen olin sen partioporukan kanssa keskustelemassa ja suunnittelemassa sen leirin asioita ja järjestelemässä tavaroita mitä sinne otetaan mukaan. koko ajan jännityn enemmän ja enemmän. en halua sinne! on kyllä ihana nähdä kavereita ja mun entinen ihastus on siellä. se lähtee heti sen jälkeen vuodeksi ulkomaille vaihtoon. ja en näe sitä ainakaan vuoteen.

olen taas aloittanut juoksemisen oikein kunnolla ja säännöllisesti. olen taas oivaltanut miten ihanaa on juosta ja olla niin poikki että melkein pyörtyy ja oksentaa.

olen vaikka kuinka kauan kirjoittanut tätä tekstiä, koska netti koko ajan pätkii...

2 päivää. 2 paivää sosiaaliseen helvettiin. pelkään niin paljon.

lisäksi, äiti on sitä mieltä etten pärjää kaksoistutkinnossa. sen mielestä vain lopetan sen koska en kestäisi tai jaksaisi sitä. mutta minäpä jaksan. minä varmasti jaksan!

en ole päivitellyt pitkiin aikoihin. en ole ollut kotona, eikä ole ollut oikein mahdollisuutta kirjotella blogiini. olen ihan poikki ja väsynyt kaikkien muiden ihmisten lohduttamisesta ja auttamisesta. hyvä ystäväni erosi poikaystävästään ja koko viime yön lohduttelin sitä, ja yritin parhaani mukaan auttaa. menen tänäänkin sen luokse.

olin hänen, siskon ja isän kanssa myös purjehtimassa. oli ihan kivaa, en kyllä siskon ja isän kaa kyllä olisi voinut lähteä, en olisi kestänyt isää, nyt sain olla ystävän kanssa koko ajan. syötiin kyllä aika usein, mutta sain kulutettua kumminkin paljon kaloreita, liikuin koko ajan.

olin myös serkkujen luona etelä-suomessa, pikku kaupungissa. ja juuri silloin tapahtui täällä minun kaupungissani kaikkee missä mun olisi pitänyt olla mukana. ja nyt olen vähän ulkona kaikesta mitä on tapahtunut.

4 päivän pästä lähden suurelle partioleirille, sinne tulee paljon tuttuja ja joudun olemaan paljon äänessä ja ihmisten kanssa tekemisisssä. pystyn varmaan ohittamaan ruokailut, siellä on niin paljon ihmisiä, että tuskin kukaan huomaa että en mene syömään...

niin eli silloinkaan en 9 päivään minusta ei kuulu mitään. olen silti elossa, ellen kuole sosiaalisten tilanteiden pelkooni. nyt lupaan kirjottaa ennen kun lähden sinne kunnolla ja pitkiä tekstejä, en ole nytkään koskaan kirjottanut näin nopeasti blogitekstiä. niin paljon asiaa, mutta en osaa oikein kertoa mistään kunnolla tai hyvin.

ainiin vaihdan blogini osoitteen, koska siskoni taisi löytää blogini...

riitelin hyvän ystävän kanssa. se loukkas mua. mun piti olla niillä yötä, mutta sitten vaan lähdin, ei ole vielä ottanut yhteyttä, odotan vaikka koko yön, että laittaako se mitään viestiä. tiedän olen lapsellinen, mutta haluan tietää että onko minulla oikeasti sellanen ystävä joka välittää, vai ei. huh, tulee pitkä yö...

olen muuttunut. olen muuttunut paljon. en osaa kertoa millä tavalla, mutta sen osaan kertoa että takasin sinne huonompaan suuntaan. olen alkanut taas olemaan ihan hiljanen. se hiljanen tyttö joka on tyhmä eikä tiedä tai osaa mitään. olen menossa takasin siihen. en halua.

kivaa tänään oli se että näin lemmin ja rosaparksin :) <3

olen ollut nyt menossa nämä pari päivää. siksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan.

on ollut aika vaihteleva olotila koko ajan, välillä tuntuu että kaikki olisi hyvin ja välillä taas että ei oo huonommin mennyt. olen ollut yksinäinen ja myös ollut ihmisten seurassa. iloinen ja surullinen. väsynyt ja ylipirteä. rakastunut ja vihainen. kaikkea. en edes osaa kertoa.

oksensin tänään. en kauheasti oksentele, en halua että siitä tulee tapaa.

13pv lääkäri, pitäkää peukkuja ettei se muista sitä että mun piti vielä kesällä ennen koulua ja koulun aikana mennä osastolle. en todellakaan halua sinne, 4. kerta olisi varmasti kamalin, tiedän sen. ja se olisi muutenkin mun viimeinen kerta siellä nuorten osastolla, koska täytän pian 18vuotta ja sitten siirryn aikuisten puolelle, ja sinne vasta en haluakkaan.

juttelen ihmiselle asioista, avaudun, olen kuin jossain muualla, en maailmassa. en tiedä mistään mitään, on vain paha olla. en halua mennä nukkumaan, kamalat asiat tulevat mieleen ja näen painajaisia. en halua.

EDIT//

nyt on parempi olo kun juttelin ystävälle. ehkä mun vaan nyt pitäis mennä nukkumaan...