
ystävä on huolissaan. minusta. miten voi olla niin? ei hänen minusta tarvitse huolehtia, hänellä on omiakin huolia tällä hetkellä ja ei voi itse varmastikkaan hyvin, vaikka väittääkin että kaikki on hyvin.
eilen olin sen partioporukan kanssa keskustelemassa ja suunnittelemassa sen leirin asioita ja järjestelemässä tavaroita mitä sinne otetaan mukaan. koko ajan jännityn enemmän ja enemmän. en halua sinne! on kyllä ihana nähdä kavereita ja mun entinen ihastus on siellä. se lähtee heti sen jälkeen vuodeksi ulkomaille vaihtoon. ja en näe sitä ainakaan vuoteen.
olen taas aloittanut juoksemisen oikein kunnolla ja säännöllisesti. olen taas oivaltanut miten ihanaa on juosta ja olla niin poikki että melkein pyörtyy ja oksentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti