se on sitten loma. ei erityisemmin tunnu lomalta, kun ainahan mä täällä kotona yksin istun.

seuraavana viikonloppuna pääsee kaverit lomalle. sitä mennään sitten juhlimaan, mitäköhän siitäkin sitten tulee, kaikki odottaa sitä ihan innoissaan, mutta mulla ei ole jaksamista, kun kukaan kaveri ei halua olla mun kaa kumminkaan koko aikaa, ja hortoilen itsekseni puolet ajasta, kunnes lähden kotiin. näin uskon että käy. tulee muutenkin liikaa kaloreita.

en ole pitkään aikaan käynyt uimahallissa, tuli innostus mennä. ahdistaa vaan olla uimapuvussa ja nähdä miten pursuan siitä ulos. aion kumminkin joku päivä mennä uimaan, koska tanssiakaan ei nyt enään vähään aikaan ole. enkä halua mennä uimarannalle uimaan.

huomenna kerron sellaisen asian mitä minun on nyt pakko ensin sulatella ennen kuin kerron kellekkään...

oon iloinen, pääsen kesän kursseille, tanssin tietysti. oon niin iloinen sen takia :)

eilen piti mennä parin ihmisen kanssa juhlistamaan kouluje loppua, mutta se kaveri kenen kanssa piti mennä, lähtikin toiselle paikkakunnalle käymään. no istuin sitten taas kotona, kun muut pitivät hauskaa. no mutta oli mullaki ihan ok, tein thinspo-vihkooni. ensi viikolla sitten juhlistan toisten koulujen loppua.

laihtunut olin, mutta kilot tuli takasin, heti tanssin näytöksien jälkeen..

varmaan masennun ensi viikolla kun ei ole tanssia, ilman sitä mulle tulee paha olo vielä helpommin kun yleensä. ja seuraavat kurssit on vasta kesäkuussa. no niitä odotellessa!

tänään oli tanssinäytös ja eilen kenraalit. meni ihan ok. en siitä enemmän jaksa kertoa tai en halua.

väsyttää aivan käsittämättömästi, nukuin viime yönäkin 14 tuntia. seuraavana varmaan saman verran ellei joku kaveri soita aamulla.

menen nukkumaan, huomenna kirjotan.

olin pajalla. vielä keskiviikko, tai niin ne mut suostutteli, eli menen sinne vielä.

tänään satoi, pidän sateesta.
vaatteet kastuivat,
minulla oli sukkahousut,
mutta ne menivät rikki.
korjasin ne punaisella kynsilakalla,
ja ihoon tuli kynsilakkaa,
kynnetkin ovat punaiset,
raaputin kynsilakkoja pajalla,
kun ohjaaja näytti meille kuvia intiasta,
ja kuuntelimme hauskaa musiikkia,
se teki iloiseksi ja samalla surulliseksi.

eilen illalla oli paha olla ja ahdisti.
terapeutti sanoi että päsen osastolle jos haluan, mutta en halua. en todellakaan halua. siellä tulee vielä pahempi olo, kun näkee miten laihoja muut ovat.

olen iloinen että ystävilläni menee hyvin, mutta olen liian kateellinen. minäkin haluan että minulla menee hyvin.

koko viikonlopun oli kaveri meillä yötä, oli ihan kivaa, mutta nyt on tajuton väsy ja vitutus. koska oon syönyt aika paljon tämän viikonlopun aikana, ja koska se mun ystävä on niin laiha ja kaunis. kun kävelen sen kanssa ihan missä vain kaikkien katseet kiinnittyvät häneen ja sen jälkeen ihmiset katsovat minua että miten tuo toinen, kaunis tyttö haluaa olla tuon toisen tytön kanssa, koska se on niin erillainen. huoh. en tiedä tapahtuuko noin oikeasti, mutta tunnen että niin tapahtuu.

ensi viikolla on viimeiset tanssit. yksäritkin loppuu, ja on kenraalit ja näytökset. sitten sieltäkin lomaa. lukuun ottamatta kesän kursseja joita odotan paljon.

huomenna vielä viimeinen rutistus. herään aamulla pajalle, viimeinen päivä, sitten ei tarvitse enään koskaan mennä sinne. ihanaa, mutta toisaalta vaikka siellä onkin niin ilkeitä ihmisiä, silti tulen varmaan kaipaamaan niitä.

en tiedä olenko iloinen, olen iloinen mutta samalla masentaa ja ahdistaa ihan järjettömästi.

syönyt oon ihan ok ja liikkunut oon tosi paljon. nykyään käyn aina yöllä lenkillä, kun ketään ei näy.

pää lyö ihan tyhjää, en osaa nyt yhtään kirjottaa mitään..

tänään olin ostamassa bikineitä. vaikka tiedän etten tule menemään tänäkään vuonna rannalle, varsinkaan bikineissä. en uskaltanut sovittaa niitä pukukopissa, olisin masentunut liian pienissä bikineissä, kirkkaissa valoissa. ostin ne ja heitin kaappiin, jos joskus vaikka sopisin niihin ja voisin kulkea niissä häpeämättä itseäni ja vartaloani.

kaveri oli meillä koko viikonlopun yötä, en syönyt paljoa, ei ees tehnyt mieli syödä yhtään mitään.

yöllä pyöräiltiin ympäriinsä kaikkialla ja nähtiin tuttuja, se ihminen on kuin mun sisko, en kestäisi ilman sitä, se on yksi mun parhaimmista ystävistä tajusin sen just, mulla oli pitkästä aikaa taas tosi hauskaa.

huomenna sitten kuntosalille ja lenkkeilemään, tuolla ulkona on nyt niin ihanaa juosta illalla tai yöllä, kun silloin on vähän vilposempi. taidankin taas kohta lähteä juoksemaan.

no joo, se siitä. tänään meni suklaata ja muffinssi ja eilen meni karkkia. se siitä.

tänään oli terapia, sain puhuttua paljon asioita. mutta se ei helpottanut yhtään, vaikka odotinkin tosi paljon terapiaa että saisin puhuttua asioita ja että olo helpottuisi, mutta ei auttanut.

nyt pari päivää tätä lomaa, mulla on ollut tosi yksinäinen olo. en halua niitä muistoja en en en, en halua sitä että taas istun yksin kotona kaikki lomat, en halua että tulee kesä ja sen mukana loma. en halua lomaa.


mutta ensi viikolla keskiviikkona neljän tunnin reenit, niistä olen innoissani.

huomasin että olen laihtunut, tänä viikkona ja viime viikkona en ole edes kauheesti ajatellut kaloreita, mitä nyt vähän tietysti. ja sisko sanoi eilen että olen tainnut laihtua. olen iloinen, kyllä tämä tästä taas! :)

äitienpäivä, sukulaisia, sukulaisia, lapsia, vaikeita keskusteluja..

sukuloidessa tääkin pyhä meni. syötyä tuli siellä ihan ok:sti ja en ottanut kakkua, en tykkää muutenkaan kauheesti täytekakuista. ja en oikein mistään muustakaan mitä siellä oli. hyvä vaan!

huomenna paja, en tiiä pystynkö menemään.. en halua.


mutta tulin iloiseksi kun kaveri sanoi että olen laihtunut !

eilen meni ruokailut aika huonosti. ystävä oli meillä lohduttamassa minua ja kuuntelemassa noita juttuja mistä oon kertonut, ja se toi suklaata.. syötiin sitten sitä, en muuta oikeastaan muistaakseni syönyt, mutta suklaalevy meni. jos nyt multa kysyttäis että haluanko koskaan syödä suklaata enään vastaisin että en. niin paha olo siitä on.

reeneissä en ole käynyt koko viikkoon, tää on mulle ihan ihme, mutta en vain ole pystynyt menemään ja olisin torstaina ja keskiviikkona mennyt, mutta oli sijaiset niissä. ja keksin silloin muuta tekemistä jonka koin silloin tärkeämmäksi, mennä juttelemaan ystävälle ja selvittää meidän välit, mutta ei ne silvinneet. tuli vaan paljon isompi riita. ja nyt juuri kun puhuimme mesessä hän sanoi; "me ei enään osata kommunikoida keskenämme" ja se on ihan totta, en enään osaa puhua sille, ainakaan niinkuin ennen. se on surullista.

tällä viikolla ei ollut ollenkaan terapiaa. juuri kun olisin sitä erityisesti tarvinnut.

pajan ohjaaja soitti eilen. kysyi että mitä aijon tehdä näiden viimeisten viikkojen kanssa. ja että en ole yli kahteen viikkoon ollut pajalla. no sovin sen kanssa että tänään menen sinne. kappas vain, en mennyt.

eilen oli ihan järkyttävä riita ystävien kanssa. miten yksi jätkä voi pilata kaikkien ystävyyden. no mutta nyt ollaan aika sovussa, ja haluaisin nyt pyytää kaikilta kasvotusten anteeksi, koska huusin niin kovaa niille. koska yksi parhaista ystävistäni oli pettänyt luottamuksen, oli mennyt kertomaan sille jätkälle pari juttua mitkä piti olla meidän välisiä asioita. sit vähän kilahdin ja silloin yksi toinen ystäväni liittyi mukaan riitaan...

mutta syömiset menneet taas ok:sti. en vain ole käynyt vaa'alla.

eilen syömiset meni ok, noin 200 kaloria meni. en kyllä mennyt balettitunnille, en vain pystynyt menemään ihmisten seuraan, ja että mun pitäisi taas olla se paras ja en halua pettyä etten olekkaan se paras, lenkkeilin sitten kotona. sitten kun olin juuri päässyt kotiin lenkiltä puhelin soi.. siellä oli yksi mun entinen luokkakaveri ja sanoi että miksi en ole täällä kiinalaisessa. olin unohtanut ihan kokonaan että mun piti nähdä se ja pari muuta tuttua. lähdin kiireellä sinne, sanoin että olin juuri ennen kuin tulin sinne syönyt, vaikka tosiasiassa olin ollut lenkillä. olisin halunnut edes vähän kaunistautua sinne, kaikki oli niin nättejä, ja mun itsetunto laski. mutta tuli ainakin hyvä mieli kun muut mussuttivat rasvasta suklaakakkua ja minä lipitin teetä. kyllä minä vielä tulen olemaan laiha, jota kaikki kadehtivat.


sain eilen viestin yhdeltä ystävältä josta olen kertonut joskus. se kehen olen tutustunut osastolla ja joka on ihastunut minuun. en haluaisi nähdä häntä, eilen tuli viesti; "kerron tässä nyt heti aluksi että rakastan sua vieläkin ja tuun aina rakastamaan..." ja järkytyin. en halua satuttaa sitä, mutta sanon sille tänään suoraan että haluan olla vain hänen hyvä ystävänsä.

heräsin aamulla soittoon. kaveri soitti, sanoi tulevansa heti meille. keskusteltiin vakavasti.

en ole pystynyt syömään. en vain pysty syömään. se on hyvä, mutta kumminkaan ei.

kuulen ääniä. kuulen että ystäväni sanovat minua läskiksi. lääkkeet eivät enään auta, ei sillä että olisin edes ottanut niitä, en vaan halua.


terapia vasta ensi viikolla.

näin hetki sitten sen jätkän. ei meistä kuulemma tule mitään. aha, vai niin. ei sitten. ajattelin sillen. se ei voinut sanoa mitään suoraan, inhoan sellaisia ihmisiä ketkä eivät voi sanoa suoraan asioita! loukkaannuin siitä paljon enemmän, koska se ei voinut kertoo että yhä tykkää siitä mun parhaasta kaverista. olisi sanonut vaan suoraan että olen rumatyhmäläski !

juu, en oo vähään aikaan kirjotellut, vappu meni niin nopeesti.

oli kyllä hauskaa. joitakin asioita lukuun ottamatta.

liikuttua tuli aika paljon, vaikka en yrittänytkään tahallani liikkua, mutta tulihan sitä käveltyä ja juostua eri suuntiin koko ajan. ja kaloreitakaan ei varmaankaan ihan kauheesti kertynyt, mitä nyt juomista..

nyt alkaa siis taas arki ja paja, mutta en tosin sinne tänäänkään mennyt.



btw näen tänään tuon jätkän jossa aikasemmissa kirjotuksissa puhuin. vähän jänskättää, meillä on paljon puhuttavaa. nähtiin vappuna ja se ei edes tullut halaamaan mua, kyllä mun kavereita se tuli halaan.. mutta toivottavasti tänään saadaan meidän välit selvitettyä.

ja vielä kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille♥