"mä en oo tunnevammane"

päätin jo yhtenä iltana että nuohdan sen yhden jätkän, johon oon ollu kauan ihastunut, ja tiedän etten tule koskaan samaan sitä. sitten olin kaverilla (tämä jätkä tykkää tästä mun kaverista, mutta kaveri seurustelee toisen kanssa) ja tämän poikaystävä alkoi haukkumaan tätä mun ihastusta, mä puolustin sitä ja tunteet palas taas takas. ja kun tää mun kaveri koko ajan kertoo miten kiva ja ihana tää mun ihastus on, (kaveri tietää että tykkään siitä) inhoan sitä kun se leuhkii sillä että se jätkä on sanonu sille kaikkee kivaa ja kehunu sitä. olen MUSTASUKKAINEN. tiedän nyt 9 jätkää jotka tykkää siitä mun kaverista, se ihminen on niin täydellinen. olen niin helvetin kateellinen sille, koska se on kaunis, laiha ja kaikki ihmiset tykkää siitä, sillä on paljon kavereita ja se on tyylikäs. mutta se leuhkii, se leuhkii ihan kaikella, esim sillä että siihen on ihastunut niin moni, ja se pitää huolen että ne tykkää siitä, sen luonne on muutenkin sellanen, että se kohtelee tyttöjä ja poikia samalla tavalla, esim. halailee, pussailee, laittaa sydämmiä mesessä tai tekstareilla ja jotenkin flirttailee kaikille. kaikki luulee tästä ihmisestä pelkkää hyvää, mutta minua se käyttää vaan hyväkseen, lainaa rahaa ja vaatteita eikä palauta, sanoo että nähdään mutta ei kumminkaan ilmaannu paikalle, pyytää hakemaan jostain... ja minä kilttinä teen niinkuin se haluaa.

arrg, kauhee paskan puhuminen, mutta nyt helpottaa kun sain purettua ja mietittyä tosi asioita, oon aina luullut ja kuvitellut että se on mun parasystävä. suurin osa mun ystävistä on tälläsiä, ja minä kilttinä uskon niistä pelkkää hyvää...