naapuri näkee minut ulkoa ikkunasta, hän heiluttaa, minä heilutan takaisin. jännä juttu, ei se oo ennen moikannut mua. mitä muutenkin tuijottaa meidän taloon, sellanen kyylä.

ollu aika surullinen ja vihanen tänään. onneksi yksi kaveri (joka on poika) auttaa mua, tai no se läppäilee mun kanssa. se saa mut iloiseksi vähänki aikaa, mutta silti olen vihainen, olen vihainen ihmiselle.

kun ystäviä eniten tarvitsee, niin niitä ei ole. tai ne jotenkin salaperäisesti katoaa aina silloin. nyt tarvitsisin ystävää joka tukisi, mua pystyy auttamaan jo sillä että läppäilee mun kanssa tai edes juttelee, niin että tiedän että he ovat olemassa ja että minä olen olemassa.