Toisaalta haluan olla se yksinäinen erakko, joka asuu pienessä mökissä jossain korvessa, joskus mun haave oli sellanen, mutta toisaalta haluan olla suosittu, jolla on paljon kavereita. Joskus hakeudun yksin omaan huoneeseeni ja saatan olla siellä kauan ja taas joskus mun on pakko saada seuraa ja jutella koko ajan jollekkin. Minulla on niin vaikeaa lähestyä ketään, eikä kukaan osaa lähestyä minua, ja kriteerit ystäville on liian suuret, kukaan ystävä ei sovi mulle, ja jos löydän vähän sen tapasen, niin hän ei pidäkkään musta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti