perjantai 12. marraskuuta 2010


kipeänä sitä nyt istutaan kotona. ja nauran itsekseni. en tiedä syytä, mutta eikö se ole hyvä että nauraa? ainakin jos se on iloista. en kyllä tiedä onko tämä iloa vai pelkoa. pelkään koska tapaan tänään yhden pojan, en tiedä olenko siksi iloinen. en ole varma.

tuntuu ettei minulla ole aikaa kehenkään. koulu, tanssi ja sairaus vie kaiken voiman, en jaksa nousta ylös sängystäkään. mutta se on pakko. taas jauhan tästä pakosta, mutta se vaan on tosiasia. kaverit ja ystävät on häviämässä, koska mulla ei oo aikaa niille. ja eilenkin kun mulla olis ollut pari tuntia aikaa olla ystävän kanssa, niin sillä oli muita kavereita joita sen piti nähdä silloin. tuli surullinen olo, koska se tietää ettei me nähdä usein ja että mulla ei oo aikaa aina sille.

paino heittelee paljon. välillä laihdun nopeasti muutaman kilon ja välillä taas lihon. koska syömiset ja liikunnat vaihtelee koko ajan. 

1 kommentti: