eilen olin viimeistä kertaa sillä samalla hammaslääkärillä, oikomishoidon lopputakastuksessa. tuli melkein itku kun lähdin sieltä. se oli se ihminen joka puhui mulle, silloin kun mä luulin että kukaan ei huomaa mua ja silloin kun kukaan ei puhunu mulle. me puhuttiin aina kaikesta, en jännittänyt koskaan sen kanssa puhumista ja pitkästä aikaa silloin tykkäsin puhua ihmisille. tuntui etä se oli mun ainut ystävä, vaikka olikin mun hammaslääkäri. tuntuu oudolta ja hassulta. mutta joka tapauksessa, en nää sitä enään.