tänään olin tädin 50 vuotis juhlissa. no sen tietää jo etukäteen että joutuu syömään kaikkee. kaikki alkuruuat, pääruuat, jäliruuat ja kahvit. mutta huomenna alkaa se dietti ja 200 kaloria on se raja. huomenna vaan yksi tanssi, kun lopetin sen yhden kokonaan. mun serkku on niin ihanan laiha, oon kateellinen sille, se söi muutenkin ihan järjettömästi. vaikka ollaan sukua, niin en ole samanlainen kun se. se on muutenkin niin siro. haluan olla samanlainen. musta tulee samanlainen!


"tuu ***** syömään!"
miksi vielä tähän aikaan pitää mennä vielä syömään? sanon etten jaksa.

tänään sitten tuli oltua helsingissä ystävää katsomassa. vähän jotenkin jäi outo tunne tosta, kun R oli tosi hiljanen koko ajan ja mä vaan pölötin kaikkee, ja tuntu siltä että sitä ei kiinnostanu mitä puhuin, ja vaan mumisi jotain vastaukseksi. en tiedä, ehkä sitä ei enään kiinnosta nähdä mua, ja kun mä olin niin innoissani näkemässä sitä kun ei olla nähty joulun jälkeen.

huomenna matkaan uudestaan helsinkiin 50 vuotis juhliin, en jaksaisi millään.

---------------

syömiset menneet tänään hyvin.

*3kuppia kahvia
*ruisleipä
*tomaattia
*pillimehu :D

liikkunut oon tänään aikas ok:sti. kävelin pitkin kaupunkia.

ensi viikolla alkaa kunnon dietti ana-parin kanssa <3

ma 200kcal
ti 300kcal
ke 500kcal
to 200kcal
pe 500kcal
la 500kcal
su 300kcal

ja parittomilla viikoilla maanantaisin paasto.

on kiva kun on joku kenenkä kanssa laihduttaa ja on helpompi pysyä kaloreissa kun tietää että toinenkin yrittää samaa kalori määrää. ja ei ehkä luovutakkaan niin helposti :)

mutta lauantaina helsinkiin junalla aamulla ja sit illalla takas. sunnuntaina autolla uudestaan helsinkiin sukulaisen synttäreille, ramppaan tätä väliä, olisin varmaan voinut jäädä sinne yöksi, mutta en sit tiiä miksi en jää. ihana nähdä hyvää kaveria pitkästä aikaa.

olin tänään kolmatta kertaa sillä uudella terapeutilla. osaan jo paremmin puhua sille. en vaan oo vieläkään tottunut sen "tapoihin", esim siihen että aletaan heti kysymään että mitä kuuluu vaikka en ole takkiakaan vielä riisunut. on ikävä näitä lauseita "mitä mietit" "tuletko suoraan kotoa" yms. ei ihmiset voikkaan olla samanlaisia enkä odotakkaan tolta uudelta samoja asioita kuin vanhoilta, mutta on vaan hankala taas totutella uudestaan uuteen terapeuttiin, kun vanhat ovat olleet niin ihania.

menin tänään sit syömään suklaata kaverin kanssa, se vaan on niin vaikeeta sanoa kaverille etten ota, koska en halua että kaveri/kaverit saa tietää tästä mun ongelmasta. liian moni tietää muutenkin.

ensi viikonloppuna menen helsinkiin katsomaan parasta kaveria. oon odottanut sitä kauan, toivottavasti tää tapaaminen ei peruunnu kun viime kertakin siirtyi ja peruuntui.

syömiset menneet eilen aika huonosti, olin subwayssa kun sisko raahas mut sinne :/ sit söin ennen tanssia vielä omenan ja illalla vähän tummaa makaroonia. liikuin kyllä aika hyvin, 3 tanssituntia + kuntosali.

tänään ei ole tanssia ja kuntosalikorttikin loppu eilen, lenkille sitten vaan. lupasin tänään nähdä kaveriakin vähän aikaa, ihan kiva. sit vielä pitää siivota.

pitäisi ehtiä tekemään kaikkee, mutta minä vaan oon koneella.

oli aikas turha teksti, mutta pää taas ihan tyhjä.

olen ihan älyttömän väsynyt. koko viikonlopun oon ollu jossakin muualla kun koton, ja koko ajan menossa. en taida mennä huomenna pajalle, kun en jaksa ja siellä ahdistaa, karkasin sieltä yhtenä päivänä kun ahdisti liikaa. siltä ohjaajalta tulee melki koko aika viestejä että missä oon ja että miksi en ole tullut pajalle. en vaan pysty.

mut nyt oon niin väsyny et pitää mennä nukkuun.

ystävä kertoo huolistaan, jäädyn. en tiedä mitä sanoa. haluan vain valua pois, haluan myös auttaa, mutta miten. en voi halata, en voi koskettaa tai kertoa kasvotusten että olet tärkeä. en nää häntä melkein koskaan. ja nyt kun ensi viikolla meidän piti nähdä se peruuntui. olisin halunnut sanoa hänelle että välitän hänestä.

laskiskelin tässä että minun pitää laihtua 10 kiloa noin 3 kuukaudessa. en ole syönyt tänään vielä mitään, mutta viikonloppu on vaikea. silloin on pakko syödä. koska olen kavereiden kanssa 24/7. en halua syödä.

oon niin huolissaan jokaikisestä kaverista. pitää vaan koko ajan pelätä että menetän vielä yhdenkin kaverin tai ystävän. en haluu että mun ystävillä on paha olla.

olen syönyt tänään banaanin ja ruokasalaattia (jossa kaikkee fetaa yms.)

liikkunut olen tanssissa, en muuta... :/

oih, ihana se eilinen tanssin yksityistunti<3 mut nyt te luulette että oon joidenkin rikkaiden porvarien tytär joka saa kaiken mitä haluaa. :< en oikeesti oo sellanen. haluun vaan oppia tanssia, olla täydellinen, paras

mut tänään oli siis vapaa-päivä ja kaveri herätti mut puol 9 soittamalla mulle. -.-, no ihan hyvä, koska sitten voin liikkua enemmän, mut vaikeus on olla syömättä, mutta ei kyl nyt teekkään mieli ruokaa. hyvä vaan!

yhtäkkiä oon ruvennu näkeen kavereita, ei mulla oo kauheesti kavereita vaan yksi hyvä ystävä, joka asuu toisella paikkakunnalla, nään sitä tosi harvoin ja oon tutustunut siihenkin netissä. mut kyllä netissäkin voi tutustuu hyvin. NIIN, mutta oon tavannu kavereita paljon, joka on mulle erittäin ihme (oon tosi ujo, epäsosiaalinen ja syrjään vetäytyvä) ja eilen 7kaveria oli meillä samaan aikaan :o äiti ja sisko oli ihan raivona kun ne oli niin kauan meillä, mutta ei mulla oo varmaan vuoteen käyny niin paljoo kavereita kotona. sori, kauhee kirjotus- intoilu epäkiinnostavista asioista :D

mut joo tänään enintään 500 kaloria !

kaveri oli meillä vain vähän aikaa. sillä oli kiire sen toiselle kaverille. jotenkin tuntui pahalta, kun se sen kaveri soitti sille, kun se oli meillä ja se vaan san että tulee sille. vaikka oltiin puhuttu pitkään siitä että se tulee meille. enkö vaan riitä kellekkään.

syömiset meni niin vitun paskasti. söin liikaa, koska oli paha olo.

kiitos

ei ole enään niin paha olla, kyllä vieläkin sattuu se että mun hyvä ystävä pisti muhun välit poikki. mutta oli ihana kuulla että on mulla vielä joku ystävä joka auttaa. soitin ihan paniikissa eilen sille tosta jutusta, niin se vaan rauhotteli mua. en tajuu, olin ihan sekasin. mutta puhuminen auttoi.

niin ja en varmaan ole kertonut... mulla vaihtui terapeutti, TAAS. se vaihtoi PAREMPAAN työpaikkaan. taas se sama rumba vaihdoksessa, se ettei osaa heti puhua eikä luottaa. viime terapeutti oli mulla puoli vuotta ja onnistuin luottamaan siihen ihan viimeisimpinä kertoina. käyn edelleen kerran viikossa siellä, mutta en vaan kestä sitä uutta, vastaan joka ikiseen kysymykseen; "en mä tiiä" tai "en haluu puhuu tästä".

syömiset on menneet ihan ok, en sit tiiä kun kaveri tulee meille, se tietää näistä mun ongelmista syömiseen. joten se aina kyttää mun syömisiä.


ja ihanaa kun teitä lukijoita on noin paljon♥

mutta paasto ei sujunutkaan ihan niinkuin piti. äiti pakotti syömään lounasta ja piti syödä kaverilla välipalaa. ei mennyt hyvin :/ mutta ainakin meillä on nyt paljon vissyä.

ystävä satutti minua tosi paljon, eikä olla enään ollenkaan tekemisissä. siksi paha olla.

heh, tänään alkoi paasto. teke koko ajan mieli jotain ruokaa, leipää. olen vähentänyt leivän syöntiä, tai lopettanut sen syönnin kokonaan. kävin ostamassa kivennäisvettä, juon sitä, kahvia, teetä ja cocacola zeroa.

loma loppuu kohta. ahdistaa loma, mutta myös sen loppuminen. en halua mennä "kouluun" vai mikä paja onkaan. ihanaa on että harrastukset ja tanssi alkaa. olen odottanut sitä, ja varsinkin niitä yksityistunteja jotka alkaa maanantaina. maksoivat muuten ihan vitusti, mutta kaikkeni teen tanssin eteen, että olisin se paras.

pari viime päivää on mennyt syömisten kannalta huonosti. kun on loma äiti ja sisko kyttäävät mua kotona ja on ylimääräisiä ruokailuja. oon pystynyt karttamaan niitä sillä että menen kaupungille, mutta sekään ei nykyään auta.

liikunnan puolestaan on mennyt hyvin, olin eilen salilla ja aikaisemmin lenkillä pari kertaa. lihaskuntojakin oon tehny ja perus x-hyppyjä ja kyykkyjä.

oon ollu aika masentunut ja ahdistunut viime aikoina, sillä paino ei oo laskenu, tai en edes tiedä onko se laskenut, koska en ole käynyt vaa'alla varmaan yli kuukauteen. päätin että huomenna menen. ja se näyttää alle 50!

syömiset eilen:

*cocacola zeroa
*tummaa täysjyvä makaronia
*kahvi
*omena
*elovena puolikas puuro

liikkumiset eilen:

*spinning-tunti
+kuntosali
*3km juoksulenkki
+ kaikki muut, esim. X-hypyt, kyykyt...

vaaka

tänään vapaa-päivä. heräsin silti aikaisin.
jospa onnistuisin täydellisesti.

en ole uskaltanut mennä vaa'alle, edelleenkään. pelkään että paino on pysynyt samana, tai että olen lihonut. ennen on käynyt niin, ja silloin tulee käsittämättömän paha olo, tulee sellainen olo etten pysty tähän, ja siitä seuraa ahmiminen. siksi en halua mennä vaa'alle.

näin viime yönä unta että söin kymmenen arnoldsin munkkia.

flunssa

heräsin tänään aikasin. vaikka minulla on tänään vapaa-päivä. olen vähän flunssassa, ja en voi kauheesti liikkua kun alkaa sattumaan kurkkuun. eilen menin tanssitunneille, ja se oli virhe sillä, rupesi ihan kamalasti heikottamaan ja sattumaan kurkkuun. mutta silti onneksi menin kuluttamaan kaloreita. syömiset menivät ihan hyvin eilen. ainoa huono ruoka oli lihapasteija :/ mutta muuten meni ihan hyvin, sain skipattua päivällisenkin.

tänään oli pakko syödä aamulla jotain pientä, koska otin finrexiinin niin söin mini-banaanin.
en aio syödä tänään lounasta, vaikka sisko oli käynyt ostamassa mulle jotain ruokaa.
heitän sen roskiin.

erakko vai suosittu?

Toisaalta haluan olla se yksinäinen erakko, joka asuu pienessä mökissä jossain korvessa, joskus mun haave oli sellanen, mutta toisaalta haluan olla suosittu, jolla on paljon kavereita. Joskus hakeudun yksin omaan huoneeseeni ja saatan olla siellä kauan ja taas joskus mun on pakko saada seuraa ja jutella koko ajan jollekkin. Minulla on niin vaikeaa lähestyä ketään, eikä kukaan osaa lähestyä minua, ja kriteerit ystäville on liian suuret, kukaan ystävä ei sovi mulle, ja jos löydän vähän sen tapasen, niin hän ei pidäkkään musta.

viikonloppu

olen ollut aika masentunut lähiaikoina.
perjantaina olin kaverilla, tuntuu ettei
kaveritkaan enään auta pahaan oloon.

lauantaina olin kuntosalilla. liityin sinne, on pakko laihtua
kaikin tavoin, jos siitäkin olisi lisää hyötyä. sinne on vaan
niin ärsyttävän pitkä matka. kestän sen silti liikunnan takia,
ja voinhan aina pyöräillä sinne, sitten kesällä.

tänään olen ollut lenkillä ja jumpannut.

otin myös lisää tanssitunteja. keskiviikkoisin on nyt 3 ja puoli tuntia
tanssia. ihanaa !

tuntuu että tanssi on ainoa asia minkä takia elää. tanssi on mun koko elämä .

Osastolle.

Maanantaina osastolle.
Ihan kuin olisin tietävinäni etten mene sinne,
ja luulenkin etten mene sinne. Joka kerta luulen
että minun ei tarvitse mennä sinne, mutta lopulta
herään siihen aamuun ja on aika lähteä. Ja silloin
mietin että en ole mitenkään sairas ja miksi joudun
mielisairaalaan.