Tuntuu niin pahalta. Ensinnäkin se etten ole kirjoittanut tänne... Mulla on ollu tosi paljon kiireitä, ja oon halunnu viettää aikaa mun poikaystävän kanssa. Kiitos todella paljon ihanista

kommenteista, saitte minulle hymyn huulille. Olette ihania!<3

Mutta nyt tuntuu niin pahalta, että on pakko tulla kirjoittamaan.

Musta tuntuu, että kaikki on jossain hienossa koulussa, kuten yliopistossa tai muissa korkeakouluissa. Tämä kaikki tarkoittaa mun rakasta poikaystävää. Olen erittäin kateellinen että hän pääsi yliopistoon, mutta eniten olen iloinen hänen puolestaan. Kuitenkin tuntuu, että muserrun tämän takia, kuulen joka päivä niitä yliopisto juttuja, kun olen kullalla, niin postilaatikkoon tulee kirjeitä ja lehtiä muistuttamasta koulusta ja hänen isänsä aina ihannoi poikansa opiskelua. Tulee sellainen olo, että minä olen se "pikkuinen" ammattikoululainen, joka ei pääse koskaan eteenpäin opinnoissa, ja keskeyttää kaikki koulunsa lopulta. Nyt kyllä koulu on sujunut melko hyvin, olen siitä tosi iloinen, mutta se kaivaa minua, etten saa pitää kivaa, päivisin ja iltaisin opiskelukavereideni kanssa. Nytkin kulta on jossain sauna-illassa koulunsa kanssa ja koko viikko on ollut bilettämistä. Kai sinne voi ottaa puolison mukaan, mutta ei oo edes pyydetty. Hän vielä löytää koulustansa kauniimman, laihemman ja fiksumman tytön. Olen ihan harhaluuloinenkin tästä, nään joka yö unia siitä, että näen hänet jonkun muun kanssa, herään itkien tai kiljuen ja pahassa olossa, minua ahdistaa ja ajatukseni ja uneni tuntuvat todelta. Se mua ärsyttää ettei voi puhua mulle mistään mitä on tapahtunut, tuun ihan hulluks, kun en tie mitään ja kuvittelen taas kaikkea kauheaa, toisaalta tiedän ettei hän tekisi niin minulle, rakastan häntä niin valtavasti. Mutta pelkään pahinta niin liikaa.