lauantai 11. syyskuuta 2010


eilen illalla raskaan lenkin jälkeen, astuin sisään, kävelin rappuset ylös mun huoneeseen. seisoin siinä vähän aikaa hengästyneenä ja huojuin pikkuisen, tuntui että pyörtyisin. menin makaamaan keskelle lattiaa, maailma pyöri ja musiikki soi täysiä mun kuulokkeista. vaikka se hetki oli periaatteessa tuskanen, mutta silti niin ihana. tuli vanhat ajat mieleen, rakastin silloin sitä tunnetta.

---

nyt olen kohta menossa ystävälle, sanoi että pidetään tyttöjen ilta. ihanaa nähdä sitä pitkästä aikaa, se puhui kaikkea että sillä on ikävä mua ja kyseli että miten voin ja sanoi että on miettinyt paljon mua. olin vähän hämmentynyt. oli ihana huomata että joku välittää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti